Finlandia-talo – näkyviä ja näkymättömiä muutoksia

Piirustuslaudalta paraatipaikalle

Alvar Aalto aloitti mahtipontisen keskustasuunnitelman vuonna 1962. Kulttuuritalojen nauhan piti syntyä Töölönlahden reunoille, niin että niistä jokainen heijastuisi veden kalvosta. Vain Finlandia-talo toteutui arkkitehdin kaavailujen mukaan. Ujosti se melkein kastaa varvastaan Töölönlahteen, mutta jäi vuosikymmeniksi harmillisen kauas keskustasta joutomaiden, ratapihan hiekkakentän ja makasiinien eristämäksi. Monta muuta Aallon haaveilemaa kulttuurirakennusta on alueelle sittemmin rakennettu, mutta ei suinkaan helminauhaksi Töölönlahtea syleilemään.  Hyvä näin.

Finlandia-taloa on peukaloitu moneen kertaan sen rakennusvuoden 1971 jälkeen. Kauniisti puiston puolelle kaareutuva kongressisiipi syntyi niinkin pian kuin 1975. 2000-luvulle tultaessa maailma muuttui. Kokoustoiminta kasvoi räjähdysmäisesti ja uutta tilaa tarvittiin. Sitä kaapattiin vuonna 2011 rakentamalla talon kylkeen pimeän saattoliikenneväylän päälle kokous- ja näyttelytila Veranda. Talon suojellut ulkoseinät jäivät sisäseiniksi sellaisinaan. Niin myös vanhan ulko-oven pieleen kiinnitetty messinkinen rotary-ratas. Vaikka klubi on evakossa, rotaryaate leijuu Finlandia-talossa.

Viimeisin korjausurakka valmistui tammikuussa ja pääsimme aivan ensimmäisten joukossa tutustumaan taloon sen toimitusjohtajan Johanna Tolosen opastuksella.

Ajat muuttuvat – niin myös asenteet

Finlandia-talon vuosikymmeniä kestänyt yksinäisyys ei johtunut pelkästään sen sijainnista vaan myös niistä asenteista, joita kulttuurilaitosten ja yritystoiminnan julkisuuteen liittyi. Elettiin aikaa, jolloin suljetun mausoleumin sisätiloihin oli pääsy vain maksavilla tai erikseen kutsutuilla asiakkailla. Tässä uusimmassa remontissa vanhaa on vaalittu mutta talo on myös muuttanut luonnettaan. Avoimet tilat kutsuvat vieraita pistäytymään vaikka vain hetken mielijohteesta.  

Kierroksemme alkoi ala-aulasta. Ensimmäiseksi meitä tervehti yksi Helsingin kaupunginmuseon taloon sijoittamista kymmenistä  taideteoksista – Kim Simonsenin Haamu II 

Uutta olivat myös hissiaulan punaiset pitkät aaltoilevat sohvat. Hyvä idea. Häivyttää hissijonossa sitä turvatarkastusmielikuvaa, joka vähän latistaa tunnetilaa hienon konsertin jälkeen.  

Näkymättömiä muutoksia?

Finlandia-talon näyttävin tila on luonnollisesti konserttisalin lämpiö – Piazza. Ison ja päivisin luonnonvaloa tulvivan tilan nimi on perua Aallon rakkaudesta Italian aurinkoisiin aukioihin, joille ihmisillä on tapana kokoontua.

Suurimman muutoksen piazzalla huomaa entisaikojen ahkera konsertissa kävijä. Koska Aalto alun perin oli kieltänyt talossaan muiden kuin hehkulamppujen käytön, oli valtavan piazzan valaistus iltaisin epäviihtyisän valju. Nykyaikainen valaistus luo päivänvalon kaltaista viihtyisyyttä piazzalle myös illan pimetessä.

Toinen Aallon ehdottomista vaatimuksista kukoistaa edelleen – elävät viherkasvit.

Itse konserttisalissa ei kiinteää tekniikkapöytää lukuun ottamatta näe muutoksia. Vaan on niitäkin tehty. Joka ainoa pinta – messinkikaiteet, nahkapunokset, 1700 istuinta, hevosenhäntäjouhista tehdyt ovet – kaikki on käyty huolella läpi ja vauriot korjattu. Vaikka muutosta ei voi nähdä, sen voi aistia.

Konserttisalin takana olevaan tilaan kätkeytyi aiemmin yleisöltä suljettu taiteilijakahvio. Nyt kahvio solistihuoneineen oli muunnettu moderniksi kokouskeskukseksi, jossa ei puhuta jousituksista, veistetä röörejä, avata ääntä tai viritetä viuluja vaan pidetään presentaatioita, tehdään strategioita ja luodaan kumppanuuksia.

Nautintoja kaikille aisteille

Suurimmat konkreettiset muutokset tekevät Finlandiatalosta jokamiehen vierailukohteen. Alakerrassa on viimeistelyä vaille valmis näyttelytila vaihtuvia näyttelyitä varten. Viinikahvila on auki koko päivän. Finlandia Shop on kuin pienimuotoinen museokauppa. Miten olisi Aallon kolmijalkajakkara, joka on päällystetty konserttisalin istuinten verhoiluun käytetyllä tummansinisellä nahalla ja joita myyntiin on valmistettu 100 numeroitua kappaletta?

Näiden lisäksi alakerran entinen ”lippukassa” on muunnettu design-toimijoille tarkoitettu näyttely- ja myymälätilaksi. Juuri nyt näytteilleasettajana toimi muotoilijoiden yhteisö Ornamo ry.

Alvar Aalto oli kyltymätön juhlija ja suosittu seuramies. Aallon hengessä vietimme verrattomat jatkot Finlandia Bistrossa erinomaisen tarjoilun ja innoittuneiden keskustelujen parissa.

Sankariarkkitehdin kädenjälki on entisellään vaikka monet varjoon jääneet tilat ovat saaneet uuden tarkoituksen. Aalto itsekin taitaa seurailla tapahtumia kirkkain katsein, kun Heikki Häiväojan hänestä paraatipaikalle tekemä pronssimuotokuva on nyt puhdistettu vuosikymmenien harmaasta patinasta.