Samuelin vaihtovuosi: Jenkkifutista ja japanilaista arkea
12.3.2026
Klubimme lähetti elokuussa 2025 Samuel Jäälinojan Krunikasta kertaheitolla erilaisen kulttuurin ja kielen pyörteisiin miljoonakaupunki Osakaan Japaniin. Vaihtovuosi Samuelin toivemaassa alkaa kääntyä kohti loppuaan, joten päätimme kysellä häneltä kokemuksia vuoden ensimmäiseltä puoliskolta.
Ennen matkaa Samuelin mielessä pyöri monenlaisia odotuksia.
”Odotin, että Japani olisi tosi erilainen kuin Suomi ja että arki tuntuisi aluksi hankalalta, varsinkin kielen takia. Halusin nähdä, millaista tavallinen elämä Japanissa on, enkä vain turistijuttuja. Halusin myös kokea kouluelämää toisessa maassa,” Samuel sanoo.
Ensimmäiset päivät pää pyörällä
”Ensimmäinen päivä oli vähän sekava. En ymmärtänyt oikein mitään, koska en osannut kieltä vielä silloin ollenkaan. Menimme host-perheen kanssa heidän kotiinsa, ja nukahdin heti 14 tunnin lennon jälkeen. Kieli teki olosta aluksi vähän ulkopuolisen, mutta ihmiset olivat silti ystävällisiä ja auttavaisia”.
Myös koulun alku meni hieman sumussa. Kaikki puhuttiin japaniksi, eikä Samuel ymmärtänyt juuri mitään.
Kulttuurishokkia syntyi erityisesti monista kirjoittamattomista säännöistä, jotka japanilaiset tuntuvat tietävän kuin itsestään.
”Yllättävintä oli se, kuinka paljon sääntöjä on ja miten monia asioita minun oletetaan tietävän ilman, että niitä selitetään. Toisaalta, suurin osa tiukimmista säännöistä ei oikeastaan koske ulkomaalaisia, koska japanilaiset ymmärtävät, etteivät ulkomaalaiset tunne heti heidän tapojaan”, Samuel toteaa.
Arki Osakassa pyörii riisillä ja lyhyillä yöunilla
Japanilainen arki on osoittautunut samanaikaisesti tiukaksi ja lämminhenkiseksi. Riisiä syödään lähes jokaisella aterialla, ja koululaiset nukkuvat hämmästyttävän vähän – monelle viisi tuntia yössä on arkea. Silti koululaisilla riittää energiaa pitkien koulupäivien lisäksi kerhotoimintaan.
Koulunkäynti Osakassa on intensiivistä ja harrastukset ovat tärkeä osa päivää. Samuelin oma rytmi muistuttaa paljon elämää Suomessa: koulu, jenkkifutistreenit ja sitten nukkumaan. Japanin kieli, joka alkuun tuntui lähes mahdottomalta, sujuu nyt jo keskustelutasolla.
”Perhe-elämä on ainakin rotaryperheissä ollut tosi mukavaa. En tiedä tarkalleen, miten asiat toimivat ei-rotaryperheissä, mutta kaikissa perheissä, joissa olen asunut, on ollut tosi mukavaa, ja ollaan puuhailtu paljon yhdessä. Kaikki perheenjäsenet ovat olleet tosi avuliaita ja mukavia”.
Samuel on tutustunut myös paikalliseen Osaka-East -rotaryklubiin, jonka toiminta on ollut hänen mukaansa todella mukavaa ja lämminhenkistä.
”On ihan ok olla pihalla”
Vaihto-oppilasvuosi on jo nyt antanut Samuelille monia uusia taitoja.
”Olen itsenäistynyt ja oppinut olemaan kärsivällisempi uusissa tilanteissa. Suhtaudun asioihin ehkä avoimemmin kuin ennen.”
Uuden oppimisen ja sopeutumisen kuormittavuus yllätti, mutta menneisiin kuukausiin on mahtunut monta unohtumatonta hetkeä.
”Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet laskettelureissu Aomoriin, amerikkalaisen jalkapallon pelaaminen uudessa tiimissä sekä kavereiden kanssa ulkona käyminen”
Loppuvuodelta Samuel odottaa ennen kaikkea kielitaidon kehittymistä edelleen, Japanin näkemistä vielä laajemmin ja vielä monien hauskojen kokemusten kertymistä. Koti-Suomesta hän ikävöi eniten perhettä, ystäviä sekä suomalaisia kesäperinteitä: mökkeilyä ja veneilyä.
Nuorille, jotka pohtivat vaihtoon lähtöä, hänellä on selkeä viesti:
”Kannattaa lähteä avoimin mielin. Ja kannattaa hyväksyä se, että alussa on ihan pihalla – niin olin minäkin!”